Westend Indians aloitti pelkkien vierasottelujen sävyttämän helmikuunsa F-liigassa yhdessä vaikeimmista paikoista, Classicin isännöimässä Bläk Boksissa.

Torstai oli silti toivoa täynnä. Heimon tappioputki alkoi vuoden 2025 puolella ja sitä lähdettiin nyt toden teolla katkaisemaan. Ja hyvin espoolaiset pelasivatkin nousten kolme kertaa tasoihin ja vieden kamppailun jatkoille.

Puristus ei kuitenkaan aivan riittänyt vielä, vaikka paikkoja oli. Classic piti kaksi pistettä Lempäälässä pitkällä kaavalla voittolaukauskilpailun jälkeen lukemin 4–3.

– Pelaajilta hyvä nöyryys puolustuspäässä. Pystyimme pallollisella pelillä luomaan riittävän määrän laadukkaita maalipaikkoja, sanoi päävalmentaja Joel Ekroos.

– Tuo duunimäärä mikä kentällä nähtiin on minimi, jos tässä sarjassa haluaa voittoja ottaa. Nyt vain vielä kovempaa hommia ja seuraava steppi oikeaan suuntaan.

Classic aloitti maalinteon, mutta Anton Roth pyssytti tasoituksen vielä ensimmäisen erän puitteissa. Toisen erän alku oli taas hankala Heimolle, sillä kotijoukkueen kapteeni Nico Salo osui jo kolmen sekunnin pelin jälkeen.

Vuorotahti jatkui tästä Samuli Junnilan tasoituksella. Junnu kiskaisi laatuvedon alakulmaan lyhyeltä kantilta ja saa kiittää vuoden 2026 ensimmäisestä ja kauden 15. osumastaan Tatu Havulan ansiokasta maskia.

Toisen erän loppupuolella Classic meni kolmannen kerran edelle. Tasoituksen värkkäsi tällä kertaa Niko Einiö, jolle maali oli jo kauden 17:s. Hyökkääjä ehti ensimmäisenä Eero Harjulan toimituksesta seuranneeseen irtopalloon, jonka hän sivalsi varmasti verkkoon.

Kolmannen erän lopussa ja jatkoajalla kummallakin oli totta kai saumansa. Joukkueiden laukausmäärät olivat samaa luokkaa keskenään, mutta Heimon maalilla Juuso Jokisalo joutui enemmän puuttumaan peliin. Classicin kenttäpelaajat ottivat ison määrän blokkeja, mikä toisaalta kertoo Heimon laukaushanakkuudesta.

Voittolaukauskilpailussa osumat olivat niin ikään kortilla. Classicin viidestä laukojasta Viljami Virtanen ja Eetu Sikkinen saivat pallon ohi Jokisalon niin, että se meni myös tolppien väliin.

Heimon harmiksi sählyssä ei tunneta tyylipisteitä, siksi näyttävä oli ainoana rankkarissaan onnistuneen Junnilan veivi. Pelitilannemaali ja hieno suoritus tiukassa paikassa lupaavat kuitenkin hyvää jatkoa ajatellen.

– Varsin kovan tason peli oli, suhteellisen tarkkaa pelaamista molemmilta jengeiltä. Kivaa oli kyllä ryynätä poikien kanssa, muttei saatu naulaa arkkuun, Junnila sanoi.

Seitsemän ottelun tappioputki ei tietenkään paljon naurata, mutta vahvoja signaaleja paremmasta on.

– Hyvä sapluuna. Puolustus ja työmoraali, mitkä olivat nyt, ovat minimi jokaikiseen tulevaan otteluun, hän toisti valmentaja Ekroosin huomion.

Ottelun lopputulos on tästä huolimatta fakta, jota ei voi kiertää ja joka ei puhumalla parane, jos mietitään puhtaasti tulosurheiluna. Junnilakaamän ei tee niin, vaikka painottaa posia.

– Ei nyt häviön jälkeen voi sanoa, että suunta olisi nousujohteinen. Tämä oli sellainen peli, ettemme olleet yhtään henkisesti helisemässä, päinvastoin. Se on hyvä merkki, hän näki.

– Mutta ei niitä pelejä voita, jos miettii häviämistä. Eteenpäin vaan. Meidän pelaajien pitää ottaa vastuuta nyt arjessa ja omassa toiminnassamme. Näin käännetään kaikki mahdolliset kivet eikä anneta mistään mitään ylimääräistä siimaa kenellekään.

Junnila tiedostaa olevansa tärkeässä roolissa, kun puhutaan tehokkaasta hyökkäyksestä.

– Oma peli tuntui ihan ookoolta. Jännitti kyllä taas aamulla herätessä, mikä on hyvä merkki. Kai sitä muistaa taas, miten pelata, hän pohti vireen löytämisestä tauon jälkeen.

Kevään peleissä paikkoja tulee vielä vähemmän eikä tehottomuuteen ole varaa. Tämä asia on varmasti yksi päällimäisistä koko joukkueen kehityskohteista lopputalven aikana.

– Ei tuossa omassa pelissä muuta kuin, että kai sitä laukausta kannattaa käyttää. Playoffien lähentyessä fyysinen pelaaminen korostuu, joten siihen panostan hyvällä tiikerinsilmällä, laitahyökkääjä lupasi.

– Tällä lailla olen mahdollisimman ärsyttävä pelaaja jokaista tulevaa vastustajaa vastaan.

Classic – Heimo 4–3 vl. (1–1, 2–1, 0–1, 0–0)

07:19 Joonas Vettensaari (Eetu Sikkinen) 1–0
15:58 Anton Roth (Ville Rautakoura) 1–1
20:03 Nico Salo (Peteris Trekse) 2–1
27:37 Samuli Junnila (Joonatan Lindholm) 2–2
37:39 Janne Lamminen (Sikkinen) 3–2
55:19 Niko Einiö (Eero Harjula) 3–3

Voittolaukauskilpailu:

Viljami Virtanen +
Tatu Havula –

Teemu Karppanen +
Samuli Junnila +

Peteris Trekse –
Jere Niemelä –

Tiitus Salokangas –
Ville Rautakoura –

Eetu Sikkinen +

Artikkelikuva: @rikutapanii_sport