Westend Indiansille perjantai oli taas kerran toivoa täynnä, kun se lähti hakemaan vuoden 2026 ensimmäistä voittoaan F-liigassa. Vastustaja TPS oli kaatunut kauden aiemmissa kohtaamisissa, joten tavoitteen toteutumisesta oli tuoreita muistijälkiä.

Näille joukkueille perinteiseen tapaan ottelu oli varsin tasainen. Niin se oli nytkin kahden erän ajan. Heimon ensi erän 1–0-johto kääntyi taas takamatkaksi toisella 20-minuuttisella.

Tällä kertaa vastustaja ei päästänyt espoolaisia enää kantaan, vaan ratkaisi koitoksen muutamilla vastahyökkäyksillä. Lopun kavennus jäi Heimolle laihaksi lohduksi, kun taululla loistivat punaiset tappiolukemat 2–5.

Päävalmentaja Joel Ekroos myönsi tietyn tuskastumisen, joka joukkueessa vallitsee.

– Eka erä oli ihan jees, mutta toisessa tuli sitten pari kääntöä. Puhuimme ennen ottelua, että vastustaja pääse paikoille vain käännöistä, ja niistähän suurin osa maaleista taas tuli.

Heimo saa nyt harjoitella nyt pari viikkoa ilman otteluita. Positiivinen näkökulma vaikeuksiin on, että niistä nousemalla joukkue on entistä vahvempi, eikä hätkähdä pienistä vastoinkäymisistä kovassa paikassa. Kuten pudotuspeleissä.

– Seitsemän peliä aikaa saada peli jiiriin, Ekroos viittasi play-offien alkuun.

Kun tavoite ja nimenomaan ainoa tavoite on mennä keväällä päätyyn saakka, ei runkosarjan sijoituksella ole isommin väliä, kunhan se on vähintään kahdeksas. Tämän Heimo on jo käytännössä varmistanut syyskauden suorituksillaan.

Tästä huolimatta ennusmerkit eivät lupaa erityisen hyvää, jos tuloksia tarkastellaan tässä ja nyt viimeisten viikkojen ajalta.

– Jotain pitää muuttaa, että saadaan joukkue rentoutumaan, Pomppu sanoi miettiväisenä.

Heimo oli saanut kamppailuun takaisin tähtikolmikkonsa Samuli Junnila, Tatu Havula ja Jere Niemelä pitkän tauon jälkeen. Herrojen pistepotentiaali tiedetään, joten toiveissa oli maalinteko-ongelmien helpottuminen.

Heimo oli tapansa mukaisesti hienoisesti niskan päällä ensimmäisessä erässä. Maaleja se teki kuitenkin vain yhden, kun Niko Einiön matala veto puolivälin paikkeilla painui verkkoon.

Toinen erä oli pelottavan samankaltainen kuin viime aikoina se on tupannut olemaan. Heimo aloitti terävästi, eikä 2–0-maali ollut kaukana. Mutta kun sitä ei tullut, iski TPS puolivahingossa saamastaan käännön paikastaan pelin tasoihin.

Heimo pääsi ylivoimalle, joka kuitenkin vaihtui tasavajaaksi 50 sekunnin pyörityksen jälkeen. Kotijoukkue joutui tappamaan nämä jämät ja vielä yhden kokonaisen kakkosen. Sen se teki tyylillä, mutta sitten TPS teki toisen maalinsa viidellä viittä vastaan.

Tuttu kaava johdon kääntymisestä tappioasemaksi toisessa erässä sai Heimon hermostuneen oloiseksi. Palloa pomputeltiin paikoissa, joissa tavanomaisesti tehdään peliä edistäviä ratkaisuja ja luodaan maalipaikkoja. Näinpä kolmoseen jouduttiin taasen takamatkalla.

Ero tuplaantui heti kättelyssä, kun pienet asiat lähtivät väärille urille ja kertautuvat. Kun sama toistui ajassa 45:29 ja vielä kerran juuri ennen puoliväliä, oli Heimo totisen paikan edessä.

Kirin syttymättömyys ei jäänyt yrittämisen puutteesta kiinni, mutta jossain määrin ponnettomaksi se jäi. Joonatan Lindholm veivasi sinänsä näppärän kavennuksen ajassa 57:27, mutta vääjäämättömän too little, too late -teemaiseksihan tuo jäi.

Junnila, Havula ja Niemelä ovat Samuli Huppusen ohella ainoat piste per ottelu -tahdilla operoineet pelaajat. Paluuottelussa ruuti oli heilläkin vielä märkää, trion ainoa pistekirjaus oli Niemelän syöttö Lindholmin kavennukseen.

Samuli Junnila oli totta kai mielissään, että pääsi taas pelaamaan. Tauon jälkeen pelaamisesta tuli outo tunne. Tammikuiseen matsiin suhtautuisi normaalisti eri lailla.

– Tuntui, että kausi olisi alkanut uudestaan.

Junnila oli toki harmissaan siitä, ettei tappioiden tutuksi tullutta kaavaa pystytty vieläkään murtamaan.

– Nyt emme vain ole saaneet näkymään hyvää lataustamme, hän sanoi.

Junnila puhui sietokyvystä koskien esimerkiksi sellaista tilannetta, että hyvin pelatun ensi erän jälkeen johdetaan vain maalilla ja sitten vastustaja menee omalla vahvalla jaksollaan ohi.

– Ei voi lähteä vain odottamaan, että kyllä tämä hoituu. Nytkin tuli pieniä hölmöilyjä, ja vastustaja sai maalinsa käännöistä.

Junnila sanoi Ekroosin tavoin, että runkosarjan lopuissa peleissä suoritustaso ja tuloksenteko pitää saada kuntoon. Pudotuspeleissä ei hyvä heilu muuten.

Vaikka kokoonpanoon saatiin nyt leveyttä ja syvyyttä, oli yksi vielä joukosta poissa. Tai ainakin kaukalosta, sillä kapteeni Otto Lehkosuo oli kyllä paikalla Tiipiillä kannustamassa.

Oden poissaolon aikana kapteenin nauhaa on kantanut Lindholm. Asennepuolustaja hoiti mallikkaasti rooliaan joukkueen äänitorvena.

– Ensinnäkin jälleen iso kiitos Tiipiin kotiyleisölle. Joukkue arvostaa tukeanne, hän sanoi.

TPS-ottelun ongelmaksi muotoutui vieraiden matala muoto, jonka sisään ei päästy.

– Emme päässeet missään vaiheessa tarpeeksi laadukkaaseen pallolliseen peliin kiinni. Jäi aika lailla kehällä pyörimiseksi tänäänkin, Lindholm manasi.

Myös hän tunnusti, että tietty epätoivo on päässyt hiipimään suorituksiin. Asia tiedostetaan hyvin, ja sen korjaamiseksi tehdään kaikki mahdollinen.

– Tuskaisia on meidän peliesitykset tällä hetkellä. Tiedämme pystyvämme parempaan, mutta se ei riitä, että tietää. Tuloksen taakse ei voi mennä piiloon, ja pitää vain yksinkertaisesti olla parempia pelin jokaisella osa-alueella.

Kapteenin nauha kantaminen ei sinänsä tuo hänelle paineita, vaikka katseet toki kokeneisiin pelaajiin kääntyvätkin vaikeilla hetkillä. Heimolla on kuitenkin vakaa ja osaava kapteenisto kokonaisuutena.

– Meidän joukkueessa on niin fiksuja pelaajia, että siellä on lukuisia jätkiä, jotka voisivat tuota nauhaa kantaa, hän totesi.

Parin viikon sarjatauko tulee siis hyvään paikkaan. Kortit ovat nyt pöydällä, ja Ekroosin toteamusta mukaillen jako on nyt tehtävä uudelleen.

Aikaa hihaässän kaivamiseen on kosolti, sillä seuraava ottelu on vasta 12. helmikuuta. Silloin Heimo vierailee Bläk Boksissa Classicin luona.

Helmikuussa on tämän lisäksi kaksi vierasottelua, ja Tiipiillä pelataan seuraavan kerran vasta 6. maaliskuuta SPV:tä vastaan.

HEIMO – TPS 2–5 (1–0, 0–2, 1–3)

10:47 Niko Einiö (Eetu Nykänen) 1–0
21 :17 Juho Koskinen 1–1
29:28 Aatu Koivisto (Ju. Koskinen) 1–2
41:49 Ju. Koskinen (Eetu Lehtonen) 1–3
45:29 Kasper Kulmala (Oskari Viitikka) 1–4
49:50 Ju. Koskinen (Lehtonen) 1–5
57:27 Joonatan Lindholm (Jere Niemelä) 2–5 im.