Heimon pelipaita #33. Keskeinen rooli Westend Indiansin nostamisessa A-juniorien SM-sarjaan ja Salibandyliigaan. 321 runkosarjaottelua liigassa, kaikki kapteenina.

291 maalia, 181 syöttöpistettä ja 472 pistettä. 65 pudotuspeliottelua, joissa 37 maalia ja 24 syöttöä. 20 maaottelua Suomen paidassa. Suomen Cupin finaalipaikka. F-liigan pronssimitali Tiipiin kotiyleisön edessä. Westend Indiansin ikoni ja seuran kehittymisen symboli.

Tätä kaikkea ja paljon muuta on huikean 15-vuotisen uransa salibandyn huipulla päättänyt Valtteri Kainulainen.

– Vaden seurauskollisuus on ollut merkittävässä osassa Heimon kasvutarinassa nykyiselle tasolleen. Hän on, ja on aina ollut aito esimerkin näyttäjä koko seurayhteisölle. Lopputulemana Valtteri Kainulainen on Heimo-legenda ikuisesti ja seurahistorian merkittävin urheilija, toiminnanjohtaja Mika Leiponen ylisti tippaakaan liioittelematta.

Espoon keskuksen liepeillä kasvanut Kainulainen on paikallisen Loiskeen kasvatti yhtä lailla hienon uran Heimossa tehneiden lapsuuden kaveriensa Santeri Toropaisen ja Sami Niskasen tavoin. Kirkkojärven muskettisoturit siirtyivät jo nuorella iällä Heimoon, jossa joukkoon liittyi vielä SB Vantaasta maalivahti Mikko Kirvesniemi.

Nelikko muodosti rungon Heimon kehitysloikalle divaritasolta liigajoukkueeksi. Kaikki pelasivat edustusjoukkueessa yli kymmenen vuotta ja pitkälti päälle 200 ottelua.

– Vaikka tässä peräkkäisinä vuosina olemme lopettaneet kukin, niin yhdessä olemme tuolta saakka tänne tulleet, Vade jakoi kiitosta taistelutovereilleen.

Liiganousussa mukana olleista nykyjoukkueessa on mukana enää nykyinen päävalmentaja, silloinen puolustaja Joel Ekroos.

– Ei siellä kukaan enää ymmärrä niitä inside-vitsejä, joita meillä on ollut tapana kertoa tähän päivään asti, Vade huokasi 12 vuoden takaisen nostalgian herkistämänä.

Tämä kaikki kertoo siitä, ettei päätös ollut Kainulaiselle helppo, vaikka kaukalon ulkopuolinen elämä ohjasikin asioita vahvasti tähän suuntaan. Hänestä tuli isä alkuvuodesta, ja myös työura rekrytointialalla on nosteessa.

– Merkittävä päätös se oli. Kotona olimme jutelleet asiasta, ja kevään mittaan päätös kirkastui. Haikeana, mutta hymyssä suin jätän kilpakentät.

Vade on aina puhunut lahjakkuudestaan harjoitteluun. Hän korostaa yhä, ettei treeneihin lähteminen ole ikinä harmittanut ja into pelaamista kohtaan on sama kuin nuorena.

– Silti lopettaminen on ollut siinä mielessä helpotus, että kun aiemmin töistä kotiin tullessa oli ehkä viisi minuuttia aikaa jatkaa harjoituksiin, niin nyt ei ole kiire mihinkään, vaan voi vain ottaa vauvan syliin ja jäädä siihen.

Uransa viimeisen runkosarjan reippaasti yli piste per matsi -tahdissa pelannut laitahyökkääjä olisi helposti pärjännyt liigatasolla ensi kaudellakin. Kun tähän lisätään kapteenin ilmeiset avut henkisellä puolella ja johtajana, voidaan lopetuspäätöksen sanoa syntyneen täysin Kainulaisen omilla ehdoilla.

– Siitä olen onnellinen, että voin lopettaa tervepäisenä ja hyvissä ajoin. Tätä touhua ei voi vajailla resursseilla tehdä. Minusta ei olisi ikinä voinut tulla yksilöurheilijaa, sillä treenaaminen joukkueena kaverien kanssa on se, mistä minulle syttyi palo.

Nyt sama tunne kohdistuu ensisijaisesti perheeseen ja läheisiin. Puolisollakin on jatkossa mahdollisuus saada omaa aikaa enemmän keskiviikkoiltojen lisäksi.

– Olin jo nuorena itselleni sanonut, että jos jälkikasvua joskus siunautuu, niin sähly saa jäädä. Viimeistään syksyllä tulee silti varmasti fiilis, että jotain puuttuu. Asennoituminen identiteetin muuttumiseen ei tapahdu hetkessä.

Haikeuden tunnetta helpottaa kesällä mieluisa golfharrastus. Sählystäkään hän ei aio kokonaan luopua, vaan pelit jatkuvat ainakin jollain tasolla.

– Koutsina en kyllä pystyisi olemaan. Haluaisin hitto vaan itse pelaamaan, en voisi katsoa sivusta!

Muutenkin liikunnallisuus jää varmasti elämään arjessa. Vade kertoo, että hänen on vaikea olla paikoillaan, kotonakin tulee ennemmin käveltyä ympäriinsä kuin jäätyä sohvan nurkkaan.

Heimon edustusjoukkue on F-liigan huippuryhmiä, ja se jää hyviin käsiin Kainulaiselta. Pronssiottelu oli tästä konkreettinen osoitus.

– Hienoa, että voitimme vielä yhdessä jotakin. Ennen ottelua kengännauhoja solmiessani mietin, että hoidamme tämän viimeisen ottelun ja niinhän me hoidimme. Vastustajalla ei ollut oikein mitään mahdollisuuksia. Jäi hyvä mieli.

Monivuotinen kapteeni ei halua jättää mitään erityistä perintöä johtajan roolistaan. Hän korostaa enemmänkin sitä, että kapteenisto on tähänkin asti ollut hommissa yhdessä. Uusi kapteeni tulee varmasti jatkamaan hyvää työtä muiden kanssa. Heimon henki on tunnetusti hyvä ja vahva.

Kapteeninnauha ei siirry myöskään konkreettisesti. Siihen Vadella on voimakas tunneside.

– Koko kapteenin uran ajan oli sama nauha, eikä sitä pesty kertaakaan. Samoja hikiä on kannettu mukana koko tämä aika, hän kertoi ja lisää hupaisan anekdootin.

– Silloinen joukkueenjohtaja Sofia Ranckèn aikoinaan ompeli sen tiukemmaksi, kun 19-vuotiaan käsivarsi oli niin ohut, että nauha valui käsivartta pitkin mailaan. Terveiset vaan Sofialle. Käsivarsikin on nykyään paksumpi.

Westend Indiansin kanssa lähes täsmälleen samanikäinen Kainulainen, 32, on ollut heimolainen henkeen ja vereen koko uransa.

– Ja kotona kasvatetaan uutta. En ole koskaan halunnut pelata muualla, ja sanonutkin sen kysyjille heti avoimesti. Heimon kanssa on tuntunut, että minua on kohdeltu kuin kristallia, hän kiitteli vilpittömästi.

– On ollut hienoa olla mukana kaikki tämä aika. Arvostan suuresti sitä, ettemme ole seurana lähteneet hakemaan pikavoittoja, vaan perustaneet kehittymisen pitkäjänteiseen työntekoon niin seurana, joukkueena kuin yksilöinäkin.

Ei kenties pikavoittoja, mutta toisenlaisia voittoja Valtteri Kainulainen on saavuttanut urallaan senkin edestä. Nyt hän lähtee tavoittelemaan niitä muilla elämänaloilla tiedostaen parhaiden palkintojen odottavan kotona.

Vaden terveiset alla: